Goldberg-muunnelmat rakentuu kahdesta identtisestä aariasta, jotka ovat teoksen alussa ja lopussa. Välissä on 15 + 15 muunnelmaa, jotka kuulostavat aluksi melko erilaisilta. Niitä yhdistää kuitenkin melodia, joka ei kuljekaan diskantissa eli pianon »oikeassa kädessä» vaan bassossa eli »vasemmassa kädessä». Se voidaan tulkita rakenteelliseksi muuttumattomuudeksi, vaikka koko ajan tapahtuu. Sen voi tulkita kuvastavan vääjäämätöntä etenemistä tai ajan muuttumista joksikin muuksi: jokin on silti pysyvää tai muuttuu todella hitaasti. Melodian aistiminen on rakenteen aistimista. Kanadalainen pianisti Glenn Gould oli teokseen erityisen mieltynyt. Hän oli paitsi pianisti myös innokas mediafilosofi ja Marshall McLuhanin naapuri Torontossa. He keskustelivat usein median olemuksesta. Gould myös viittaa omissa kirjoituksissaan McLuhanin ajatteluun. Tähän aariaan päättyy koko 32-osainen muunnelmasarja.
