Suomalaisen työväenmusiikin historia ilman Kaj Chydeniusta on tyhjä luku. Hänellä on valtava merkitys sekä taiteellisesti että muutenkin. Varsinkin Arvo Salon kirjoittama ja Chydeniuksen säveltämä Lapualaisooppera on yksi 1960-luvun maamerkeistä. Ollaanko hänen lauluistaan ja niiden sisällöistä samaa mieltä, se on toinen kysymys. Työttömän laulu syntyi 1969 yhdessä runoilija Pentti Saaritsan kanssa. Se on yksi ensimmäisistä uusista työväenlauluista, ja siinä sykkii aikakauden uhma ja tiedostavuus: ”Ihminen tarvitsee työtä, siispä tarvitsen minäkin, kuka tarvitsee työttömyyttä? Minä en, eikä Nieminen.”
