Tristan ja Isolde -oopperan alkusoiton ensimmäinen sävelkulku kuulostaa jo lähes sävellajittomalta musiikilta. Sen on sanottu symboloivan hämärää autiutta, jossa taivaan ja horisontin välinen raja sumenee ja tulevaisuus katoaa. On helppo kuvitella, miksi elokuvaohjaajat ja katastrofien kuvaajat inspiroituvat tästä musiikista.
