”Silloin syntyisi uudelleen poliittinen jako läntiseen ja itäiseen Eurooppaan. Länsimaisiin arvoihin sitoutunut Eurooppa jatkaisi demokratian ihanteiden, sosiaalisen tasa-arvon ja oikeusvaltioperiaatteen kehittämistä.
Ääriliikkeiden hallitsemat valtiot, jotka Euroopassa ovat enimmäkseen entisen Neuvostoliiton valtablokin maita, valitsisivat toisen tien. Aikaa myöten ne todennäköisesti tukeutuisivat enemmän Venäjään.
Tämä ei ole kauhuskenaario. Se voi olla myönteinen välttämättömyys.”
EU:n laajentuminen ei onnistunut
Kun neuvostoliittolainen talous- ja maailmanjärjestelmä hajosi kylmän sodan jälkeen 1990-luvulla, idän ja lännen raja palautui melko lailla siihen, missä se oli jo 1500-luvulla ja mikä suurissa piirteissään oli syntynyt jo tuhat vuotta sitäkin aiemmin.
Euroopan unionin itäraja 2000-luvun alussa ei paljon poikennut tuosta idän ja lännen monivuosisataisesta jaosta. Kun Bulgaria, Romania ja Kroatia liittyivät Euroopan unioniin (2007–2013), raja siirtyi idemmäksi.
Mutta olisiko pitänyt? Euroopan unioni ei onnistunut yhtenäistämään tai »länsimaistamaan» eurooppalaisia arvoja. Se ei onnistunut viemään markkinatalousdemokratian ihanteita kaikille niille alueille, jotka olivat kuuluneet Neuvostoliiton vaikutuspiiriin.
Kävi jopa päin vastoin: osassa monivuosisataisesti läntisen kirkon alueellakin olleissa valtioissa on tietoisesti hylätty eurooppalaiset ihanteet. 2000-luvulla poliittinen johto esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa on siirtynyt autoritaarisiin ja oikeusvaltion periaatteita loukkaaviin menetelmiin.
Onko meillä yhteisiä arvoja?
Kylmän sodan aikana enemmistö sosialististenkin maiden kansalaisista piti länsimaista elämäntyyliä ihanteena ja todisteena paremmasta järjestelmästä. Se oli yksi keskeinen syy Neuvostoliiton romahtamiseen.
Kylmän sodan jälkeen 2000-luvulla ääri-islamilaiset liikkeet ja esimerkiksi Kiinan raaka valtiokapitalismi ovat kyseenalaistaneet demokratian merkityksen.
Monet länsimaiden omatkin kansalaiset epäilevät eurooppalaisia, ihanteita. Ne eivät ole hyödyttäneet kaikkia samalla tavalla.
Pystyvätkö demokratiat yhtenäisiin poliittisiin päätöksiin? Onko demokratioilla ylipäänsä enää yhteisiä arvoja ja etuja – siis demokratiaakaan?
Adolf Hitler ei voittanut Saksassa siksi, että hänen vaihtoehtonsa oli paras. Natsit voittivat, koska liian harvat vaivautuivat puolustamaan demokraattisia ihanteita. Demokratia pysyy uskottavana ja kestää vain, jos se on kaikille eduksi.
Tärkeintä on luottamus kanssaihmisiin, oikeuslaitokseen, tiedonvälitykseen ja poliittiseen järjestelmään, joka turvaa myös taloudellista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
Paluu vanhaan itä- ja länsijakoon
Euroopassa saatetaan palata vanhaan itä ja länsi -jakoon. EU:ssa on jäsenmaita, joiden kulttuuri ei tue sitoutumista länsimaisiin ihanteisiin. Nämä ihanteet syntyivät ensin lännen kirkon vahvoilla alueilla. Puola ja Itä-Saksa eli Saksan demokraattinen tasavalta ovat olleet erityistapauksia. Puola on kuulunut läntiseen kirkkoon, mutta markkinatalousjärjestelmän poliittiset ihanteet ovat juurtuneet maahan heikosti, kenties Neuvostoliiton pitkän vaikutuksen takia.
Saksan demokraattinen tasavalta yhdistettiin Saksaan Neuvostoliiton hajottua. Saksan vahva yhteiskunta ja poliittinen kulttuuri ovat – ongelmista huolimatta – tekemässä yhdistymisestä valtavan historiallisen saavutuksen.
Ei kauhuskenaario vaan myönteinen välttämättömyys
EU kykenee jatkamaan tehokkaana talouden ja kaupan liittona luultavasti ainoastaan siten, että se eriyttää jäsenmaidensa yhteistyön eri tasoille. EU:n sisälle voi syntyä kaksi ryhmää.
Silloin syntyisi uudelleen myös poliittinen jako läntiseen ja itäiseen Eurooppaan. Poliittisiin länsimaisiin arvoihin sitoutunut Eurooppa, johtajinaan Saksa, Ranska, Alankomaat ja Pohjoismaat, jatkaisi demokratian ihanteiden kehittämistä.
Nationalististen populisti- ja ääriliikkeiden hallitsemat valtiot, enimmäkseen entisen Neuvostoliiton valtablokin maita, valitsevat toisen tien. Aikaa myöten ne todennäköisesti tukeutuisivat enemmän Venäjään.
Tämä ei ole kauhuskenaario. Se voi olla myönteinen välttämättömyys, jotta hyväksymiimme eurooppalaisiin arvoihin nojaavat valtiot pystyvät menemään eteenpäin, kehittämään yhteiskuntaansa ja ottamaan johtoaseman maailman suurten ongelmien ratkaisemista.
Sillä tavalla on mahdollista luoda oma yhteiskunta, joka elämäntavaltaan, hyvinvoinniltaan ja arvoiltaan nousee ihanteeksi ja etummaiseksi.
Mihin Yhdysvaltoja tarvitaan
Parasta on, että siihen ei tarvita Yhdysvaltoja. Yhdysvallat syntyi Euroopan noususta ja on historian suuri menetystarina. Sen osuus tieteen saavutuksista, patenteista ja avantgardistisista teknologiayhtiöistä on yhä vain kasvanut. Se on edelleen maailman voimakkain sotilasmahti, ja sen demokraattinen järjestelmä, pahoine vikoineenkin, kestää ainakin vielä tällä hetkellä.
Yhdysvaltain tila on nyt kuitenkin sellainen, että ei ole varmaa, kyetäänkö siellä myönteisiin uudistuksiin.
Yhdysvalloissa voi alkaa sekasorron kausi. Eurooppa raunioitui toisessa maailmansodassa, eikä Länsi-Euroopan valtioista voinut kasvaa Neuvostoliiton mahdin veroista sotilasliittoutumaa. Syynä olivat myös joidenkin länsivaltojen keskinäiset erimielisyydet. Sotilaallinen voima jäi heikoiksi.
Tulevaisuuden Eurooppa
Tulevaisuudessa Eurooppa voi pärjätä ilman Yhdysvaltoja – tai seurata Yhdysvaltoja romahtamisessa. Euroopassa tulisi huomata, että monet Aasian valtiot, etenkin Japani ja, toisaalla, esimerkiksi Australia, ovat kehittäneet vahvaa markkinatalousdemokratiaa. Australian vahva talous ja demokratia vakauttavat tilannetta Aasiassa. Kiina on äärimmäisen tärkeä ja mielenkiintoinen valtio, joka on tieteen ja tekniikan kehityksen kärkimaita.
Kuitenkin Kiinan valtion ihanteisiin on useimpien eurooppalaisten vaikea samastua. Se korostaa Aasian demokratioiden merkitystä.
Tämä on tilanne nyt, kun uudenlainen maailmanjärjestys, maailmankylämme, vaatii tekijöitä. Tekijöinä voivat olla ne valtiot, jotka rakentavat tulevaisuuttaan yksilön vapauden, demokratian ja oikeudenmukaisuuden, myös taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, periaatteille.
Jokainen sukupolvi on uudelleen voitettava eurooppalaisten ihanteiden puolelle. Onnistutaanko tässä vai ei, mene ja tiedä, mutta siitä voi päätellä senkin, minkälainen on Suomen tulevaisuus.