Hieman itkettäisi ellei vähän naurattaisi. Muutamaa päivää ennen hiihtolomakauden alkua koronaluvut alkoivat kiivaasti nousta, mikä tarkoitti välttämätöntä ulostuloa hallituksen taholta. Luonnollisesti kyse on aidosta vastuunotosta, mutta kriisin pitkittyessä jokaisesta ulostulosta tulee väkisinkin osa poliittista peliä.
Etelän hiihtolomaviikolla alkoikin sitten tapahtua. Hyvissä ajoin ennen Kalevalan päivää alkoi hallituksen taholta kuulua poikkeusoloilla uhkailua ja sellaista runonlausuntaa, että hauen leukaluut olivat koetuksella. Runollisuudessa ja pappismaisissa äänenpainoissa oli aistittavissa huomion siirtämistä sisällöstä muotoon. Erityisesti perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru koetti parhaansa mukaan laulaa suohon niin median edustajat kuin koko kansankin. Kiurun suuhun sovitettiin jopa mielikuvituksen tuottamia trokeita villiinnyttämään someväkeä.
Leikki sikseen. Pääministeri Sanna Marinin hallitus ryhtyi tositoimiin maaliskuun ensimmäisenä päivänä, ja julisti että Suomessa on nyt poikkeusolot. Teknisesti se tarkoitti, että Suomessa olisi otettu soveltuvin osin käyttöön valmiuslain pykälät 106 ja 107. Hyvin nopeasti perustuslain asiantuntijat kuitenkin torppasivat julistuksen laittomana: ilman eduskunnan päätöstä näin ei voisi toimia.
Tästä voisi kirjoittaa esimerkiksi seuraavasti:
”…Marinin hallituksen ministerit ihmettelivät (…), eikö ravintoloita tosiaankaan voida sulkea hallituksen päätöksellä. Elinkeinon ja yrittämisen vapaus ei kuitenkaan ole Suomessa niin kevyellä pohjalla, eikä mikä tahansa kanta muutu velvoittavaksi laiksi, vaikka se olisi kuinka ministerien yhdessä sopima. Tästä huomautti oikeuskanslerikin muistiossaan (…). Valtioneuvoston päätökset tehdään järjestäytyneesti lainmukaisin muodoin, eikä mikä tahansa poliittinen linjaus muutu lailliseksi ja ihmisiä velvoittavaksi päätökseksi.”
Tämä ei ole ennustus eikä päivänpolttava analyysi, vaan ote kirjastamme sivuilta 66 ja 67. Se ei käsittele kevättä 2021 vaan tapahtumia maaliskuussa 2020. Turha kaiketi kysyä, onko mitään opittu.
Suomessa demokratiaan perustuva parlamentarismi toimii kyllä, jos sitä – tai edes sen henkeä – noudatettaisiin. Nyt eduskunnan puhemies Anu Vehviläinen kirjoitti pääministerille poikkeukselliseen tapaan, että eduskunta on hallituksen yksipuolisella ilmoituksella saatettu ”kiusalliseen ja ei-toivottavaan tilanteeseen”.
Pääministeri Marin havaitsi nopeasti joutuneensa jälleen lainoppineiden puristuksiin ja käytti kriisiviestinnästä tuttua anteeksi-metodia. Lisäksi hän pyysi lainopillista aikalisää käydäkseen asiat vielä kertaalleen läpi. Rapatessa roiskuu, mutta nyt olisi oikeuskansleri Pöystikin tiettävästi ollut hyvissä ajoin paikalla kertaamassa koordinaatteja. Ilmeisesti laissa on kuitenkin sen verran tulkinnanvaraisuutta ja valuvikoja, että tilanne pääsi jälleen kerran muistuttamaan viimekeväistä esitystä, tällä kertaa kuitenkin paljon poliittisemmin tarkoitusperin.
Seuraava looginen tapahtumasarja liittynee taskuissa piiloteltuihin ja puristuneisiin nyrkkeihin. Tästäkin voi lukea lisää kirjastamme ja pohjustaa murmelinpäivien toisintoja.
Kirjan voi ostaa kätevästi vaikkapa tästä linkistä.